sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Veeti kiittää!
Veeti palkittiin Kettupäivät-lyhytelokuvafestivaalilla parhaana ammattilaisfiktiona. Suuri kiitos työryhmälle ja kaikille kannustaneille!
Tuomariston lausunto: "Omaperäinen toteutus,mieleenpainuva ja rajapintaa rikkova animaatioelokuva livenäyttelijöin. Persoonallinen ja kokonainen, hieno elokuva." Mitäpä siihen enää lisäämään. Kettukarkkeja kaikille!
http://www.kettupaivat.fi/?lan=fi&sec=81&sub=167
perjantai 2. lokakuuta 2009
Ohjaajan sananen
Seuraavaksi hieman kauniita sanoja elokuvan teemasta ja tavoitteista...
Aikuiset ovat niitä, jotka huolehtivat arjesta. On aikuisten tehtävä kantaa maailmaa harteillaan. Aikuisten tehtävä on lohduttaa ja tukea. Mutta mitä tapahtuu, jos aikuinen on niin surullinen, ettei hän pysy siihen? Mitä, jos isä tai äiti tarvitsee itsekin kipeästi lohduttajaa?
Surun keskellä aikuiset eivät aina jaksa kantaa vastuutaan. Silloin lapset saattavat joutua ottamaan vastuuta myös aikuisten asioista. Tällaisessa tilanteessa lapsi voi tuntea olonsa turvattomaksi ja pelokkaaksi. Masentuneesta äidistä ei hädän hetkellä löydykään turvaa.
Suru on hahmoton ja abstrakti asia, jota on vaikea purkaa sanoiksi. Silti suru on olemassa ja se muuttaa toisinaan koko elämän synkäksi ja kurjaksi. Veeti ja pavunvarsi -elokuvassa surua tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Halusin kertoa tarinan, jossa suru on jotain käsin kosketeltavaa ja konkreettista.
Toivon, että elokuva tarjoaa sekä lapsille että aikuisille välineitä surun käsittelemiseen.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
tiistai 29. syyskuuta 2009
Veetin tarina
Elokuvan ensiesitykseen on aikaa enää kahdeksan päivää, saman verran kuin meillä oli kuvauspäiviä yhteensä. Sen kunniaksi ohjaaja postaa tänne vihdoin ja viimein elokuvan synopsiksen. Olkaa hyvät:
Veeti ja pavunvarsi kertoo pojasta, joka joutuu keskelle aikuisten surua. Kun Veetin isä kuolee, aikuiset vain itkevät itkemistään ja unohtavat kaiken muun ympäriltään. Äiti kyynelehtii niin paljon, että kotona alkaa tulvia. Pian kyyneltulva uhkaa hukuttaa koko kodin alleen ja huuhtoa kaikki muistot mennessään.
Surun keskellä Veeti panee kaiken toivonsa taikasiemeneen, jonka hän kylvää kukkaruukkuun. Veeti uskoo, että siemenestä kasvaa valtava puu, kuten sadussa Jaakko ja Pavunvarsi. Puu, joka ulottuu taivaaseen saakka.
Kun puu kasvaa tarpeeksi suureksi, Veeti aikoo paeta taivaaseen isän luo. Hän ei aio hukkua kyynelvirtaan.
Mitä tapahtuu, kun taikapuu ei Veetin toiveesta huolimatta kasvakaan ja vedenpinta nousee päivä päivältä korkeammalle?
Veeti ja pavunvarsi kertoo pojasta, joka joutuu keskelle aikuisten surua. Kun Veetin isä kuolee, aikuiset vain itkevät itkemistään ja unohtavat kaiken muun ympäriltään. Äiti kyynelehtii niin paljon, että kotona alkaa tulvia. Pian kyyneltulva uhkaa hukuttaa koko kodin alleen ja huuhtoa kaikki muistot mennessään.
Surun keskellä Veeti panee kaiken toivonsa taikasiemeneen, jonka hän kylvää kukkaruukkuun. Veeti uskoo, että siemenestä kasvaa valtava puu, kuten sadussa Jaakko ja Pavunvarsi. Puu, joka ulottuu taivaaseen saakka.
Kun puu kasvaa tarpeeksi suureksi, Veeti aikoo paeta taivaaseen isän luo. Hän ei aio hukkua kyynelvirtaan.
Mitä tapahtuu, kun taikapuu ei Veetin toiveesta huolimatta kasvakaan ja vedenpinta nousee päivä päivältä korkeammalle?
sunnuntai 16. elokuuta 2009
sunnuntai 9. elokuuta 2009
perjantai 7. elokuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)