Seuraavaksi hieman kauniita sanoja elokuvan teemasta ja tavoitteista...
Aikuiset ovat niitä, jotka huolehtivat arjesta. On aikuisten tehtävä kantaa maailmaa harteillaan. Aikuisten tehtävä on lohduttaa ja tukea. Mutta mitä tapahtuu, jos aikuinen on niin surullinen, ettei hän pysy siihen? Mitä, jos isä tai äiti tarvitsee itsekin kipeästi lohduttajaa?
Surun keskellä aikuiset eivät aina jaksa kantaa vastuutaan. Silloin lapset saattavat joutua ottamaan vastuuta myös aikuisten asioista. Tällaisessa tilanteessa lapsi voi tuntea olonsa turvattomaksi ja pelokkaaksi. Masentuneesta äidistä ei hädän hetkellä löydykään turvaa.
Suru on hahmoton ja abstrakti asia, jota on vaikea purkaa sanoiksi. Silti suru on olemassa ja se muuttaa toisinaan koko elämän synkäksi ja kurjaksi. Veeti ja pavunvarsi -elokuvassa surua tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Halusin kertoa tarinan, jossa suru on jotain käsin kosketeltavaa ja konkreettista.
Toivon, että elokuva tarjoaa sekä lapsille että aikuisille välineitä surun käsittelemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti